Olen julkaissut uuden ilmaisen vertaistukikirjan "Paranemisen seuranta - sisäisen äänen kuuleminen". Kirja kertoo ajanjaksosta 8/2011 - 2/2012 . Se on jatkoa näillä sivuilla luettavissa oleville kolmelle aikaisemmalle vertaistukikirjalle. Olen saanut hyvää hoitoa Naistenkllinikalla ja osallistunut itse aktiivisesti paranemiseeni muuttamalla elämäni toisenlaiseksi ja muuttamalla ruokavalioni toisenlaiseksi. "Syöpää ehkäisevää" ja terveellistä ruokavaliota olen noudattanut jo lähes vuoden kurinalaisesti. Henkilönä olen muuttunut toiseksi, sillä vanhaan elämääni en ole voinut palata sen sairastuttavuuden vuoksi.

Olen oppinut rakastamaan syöpääni. Olen rakastanut sitä, joka melkein tappoi minut. Kun olen rakastanut syöpääni opettajanani, olen muuttunut. Sairastuttava ohjelmointi on ollut muistoissani, alitajunnassani. Olen luopunut muistoistani käsiteltyäni ne päivätajunnassa. Kun olen jättänyt vanhan ohjelmani, on tullut tilaa uudelle energialle. Vanha tapa ajatella asioita ja elää menneestä käsin on korvautunut vapaudella ja inspiraatiolla. Olen tullut ahneeksi elämälle. Innostus ja positiivisuus ovat muuttaneet sisäeritystäni ja endorfiinit ovat voineet parantaa kehoni. Ensin muuttui oma energiamuottini ja nyt se on täyttynyt fyysisellä tasolla uudella marjalla. Pääsin seurantaan. Tällä hetkellä olen hyvin terve, energinen, iloinen ja täynnä suunnitelmia. Kiitollisuuteni elämää kohtaan lisääntyy koko ajan ja haluan seikkailla vielä pitkään materian maailmassa. Jos sairastat syöpää, kuuntele sisäistä ääntäsi!

Uuden kirjan pääset lukemaan tästä. Lue ensin muut osat sivulta alempaa.

Uusi alku alkaa vain, jos on jättänyt vanhan. Uusi alku ei voi alkaa päällekkäin vanhan kanssa. En siis voi odottaa, että valitsenko vanhan vai tämän uuden alun.
 
Kuolema on armollinen. Se antaa mahdollisuuden uuteen kasvuun. Kuolema on uusi alku. Se ei ole loppu.

Vaikeampi tapa aloittaa alusta on luoda itsensä uudelleen ilman kehon kuolemista ruumiiksi. Elämän henkeä itsessään on mahdoton tappaa. Se syntyy yhä uudelleen.

On vaikeaa luopua kaikesta siitä, mitä on ollut. Tai ei aivan kaikesta tarvitsekaan luopua. Vanhan opit on säilöttävä viisaudeksi, jotta ei tarvitse niitä enää käydä läpi. Itsensä uusiminen ilman kuolemaa on sulautumista elämän omaksi. Antautumista vaan ei luovuttamista.

Korjasin muutamia vanhoja kasvokuvia vastaamaan nykyisiä ajatuksiani rajattomuudesta. Hävitin muotokuvat ja annoin käden hakea töistä uusia muotoja. Inspiraation sain teepussin mietelauseesta. "When ego is lost limit is lost." Olen ponnistellut kovasti muuttuakseni. Uskon, että syöpä on "systeemisairaus", mikä tarkoittaa sitä, että "koko systeemin" on muututtava, jotta tauti hellittää. Kuvia maalatessani olen yrittänyt päästää irti kaikesta siitä, mitä olen ollut.

Ihmisen vapautuminen vaatii usein vakavan sairauden tai muuten elämäntilanteen, jossa vastassa on vain umpikuja. Kun ainoa vaihtoehto on umpikuja, vaihtoehtoiset ratkaisut saattavat näyttäytyä. Kuolema ei ehkä olekaan pakoreitti. Loppuun kaluttu parisuhde ei ehkä olekaan ainoa vaihtoehto elämän jatkamiselle. Omat piintyneet tavat eivät olekaan ehkä ainoa oikea tapa elää. Olen kirjoissani esittänyt mielipiteenäni, että syöpäsairas ei voi palata entiseen elämäänsä. Jonkin asian täytyy muuttua, jotta syöpä ei uusisi. Oma syöpäni on uusinut ja diagnoosi täyttää 12.10.2011 3 vuotta. Jotta seuraavia synttäreitä ei tarvitsisi viettää, olen ravistellut elämääni yhä enemmän. Saatuani tietää lääkäriltä 26.8.2011, että paranemiseni on erittäin epätodennäköistä, hankin uuden ateljeen, jossa olen maalannut. Keskityn maalaamiseen, en tautiin. Vanha viisas on joskus sanonut, että vaaranna kaikki saavuttaaksesi tavoitteesi. Minun tavoitteeni on selvittää itsessäni terveyden salaisuus ja olen vaarantanut kaiken sen vuoksi. Minä elän vahvasti niiin kauan kuin elämää on. Oikeastaan tunnen ensimmäistä kertaa ELÄVÄNI. Olen vahvasti hereillä enkä laahaa elämäni läpi enää puoliunessa. Syöpäni oli minulle alitajuntainen itsemurha.

Sairastuin syöpään lokakuussa 2008. (III c- tason tauti.)Syöpä oli minussa varmasti jo aikaisemmin, mutta diagoosin sain silloin. Pahimman mentyä ohi aloin dokumentoida sairautta itseäni varten, jotta näkisin, mitä minussa tapahtuu syövän aikana. Halusin kirjoittaa muistiin, mitä ympäristössäni ja läheisissäni tapahtuu. Kirjoitin päiväkirjanomaisesti tunnelmista ja tapahtumista. Kirjoitin siitä, mitä minussa tapahtuu, kun kuulen tietoja taudistani.

Tiedän itse, että syöpäni on ollut myös korvieni välissä. Monet ajatukseni ovat olleet vääriä. Uhrautuvia! Päiväni on ollut hyvä, jos olen pystynyt toteuttamaan sen, mitä minulta on odotettu. Tajusin, että parantuakseni minun on muututtava. Minun on opittava rakastamaan itseäni. Lähdin muuttamaan ajatuksiani ja lopulta myös elintapojani ja ympäristöäni. Viimeisimmässä kirjassa lähdin seuraamaan kanadalaisten lääkäreiden suosittamaa ruokavaliota, jolla on heidän tutkimuksissaan todettu olevan syöpäsolujen kasvua hidastavia tai estäviä vaikutuksia. Noudatan tätä ruokavaliota loppuelämäni, sillä se on terveellisempi kuin aikaisempi ruokavalioni. Seurasin kolmen vuoden ajan muutosten vaikutusta itseeni. Kuvasin itseäni säännöllisesti pienellä digikamerallani, jotta näkisin kehoni muutokset.

Olen maalannut koko ikäni,mutta nyt ryhdyin käyttämään maalauksiani parantumiseni välineenä. Maalasin ja kirjoitin pois itsestäni pahaa oloa ja kutsuin niillä hyvää oloa.

Minua on hoidettu Helsingissä Naistenklinikalla. Olen saanut siellä uskomattoman hyvää hoitoa, mutta sairaalalla ei ole mitään tekemistä näiden kirjojen kanssa. Kirjasarja on kuitenkin eräänlainen ylistyslaulu heille. Heillä on omat hoitoperiaatteensa, joihin minä yritän lisätä oman aktiivisen panokseni niin, että teen varmasti oman osani, jotta hoidot onnistuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Otan lääkkeeni, syön ruokani, en masennu. Liikun ulkona. Tapaan ihmisiä. Sairaalan lääkäri kehotti minua elämään hyvää elämää, on tauti tai ei. Näin olen tehnyt.

Syöpä on parantanut minut. Olen muuttunut ja elämäni on muuttunut paremmaksi. Ajatukseni ovat terveempiä. Syöpä paransi minut, osa 1, kertoo ensimmäisestä syöpävuodestani teemalla. "Monta syytä olla kiitollinen syövälle." Toinen kertoo syövän uusimisesta ensimmäisen kerran ja toisesta syöpävuodestani. Kolmas on nimeltään "Syöpä sylissä". Sen viimeiset rivit olen kirjoittanut 30.8.2011. 26.8.2011 lääkäri kertoi minulle, että en tule parantumaan syövästä. Hän kertoi, että minun on hyväksyttävä faktat. Tauti on muuttunut krooniseksi, hän sanoi. Huolimatta lääkärin sanoista, tunnen, että juuri nyt voin hyvin. Elän hetkessä ja olen onnellinen. Syöpä on parantanut sairaat ajatukseni ja olen tullut itselleni tärkeäksi. Lisäksi tiedän, että Elämä päättää päiväni eivät tilastot. Minut tekee vahvaksi myös se, että en usko kuolemaan. Tiedän todeksi sen, että olemme kuplia Elämän keitossa. Aika ajoin nousemme sieltä esiin ja sitten taas sammumme. Elämä kuitenkin keittää keittoaan aina uudelleen ja uudelleen. Kirjani ovat täydellisen epätieteellisiä ja subjektiivisia julkaisuja. Kvanttifysiikasta tiedän, että tutkijan oma näkemys vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Aion käyttää elämänhaluani oman syöpäni tutkimustuloksiin tekemällä loppuelämästäni mahtavan seikkailun. Olen ryhtynyt "oman elämäni tiedemieheksi" ja seuraan elämäni kulkua edelleen. Päätin jo jatkaa omaa jännitysnäytelmääni kirjoittamalla asioista eteenpäin. Sarja saa siis jatkoa neljännestä syöpävuodestani. Aion edelleen keskittyä paranemiseeni, vaikka lääkäri sammutti valot sen suhteen. Olen sitkeä ja tämä itse prosessi on mielenkiintoisempi kuin entinen elämäni. Tiedän, että syöpäsairas ei voi palata entiseen elämäänsä. Se on luotava uudelleen. Nautin oivalluksistani ja olen tullut ahneeksi elämälle.

Tässä malli Sinulle kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Astrologini kehotti minua julkaisemaan tämän kirjani, vaikka se on kirja minulta minulle. Julkaisen sen siksi, että monet meistä ovat sen verran yksinäisiä, että juttukumppania ei ole. Perheissä teeskennellään usein, että ongelmia ei ole. Ei viitsitä selvittää niitä, kuollaan mieluummin. Kirjoittaminen itselleen avaa tunteita ja maalauksissasi näet, mitä sisälläsi on. Syntyy vuoropuhelu Sinun ja Elämäsi välille. Yhteys näkymättömään on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Ajatukset ovat näkymättömiä, mutta ne todistetusti vaikuttavat meihin psykofyysisyyden kautta. Kutsun Sinutkin rohkeaan seikkailuun. Itse matka Elämässä on tärkeä, ei määränpää. Minä olen päättänyt elää loppuun saakka, elä Sinäkin.

Sinä voit kirjoittaa kirjasi oikeilla nimillä, jos et julkaise sitä. Kirjoittamisen tarkoitus ei ole syyttää ketään vaan tutkia itseään. Omassa kirjassani olen korvannut oikeat nimet niin, että kaikki läheiset ovat "läheisiä". Lääkärit ovat "lääkäreitä" jne. Olen pyrkinyt totuuteen kirjoittamalla avoimesti ja rehellisesti. Omat tunteethan ovat aina todellisia, vaikka niitä ei ole tieteellisesti tutkittu absoluuttisen oikeiksi.

Linkit kirjoihin:

Syöpä paransi minut osa 1
Syöpä paransi minut osa 2
Syöpä sylissä